Seremonia

Tänä aamuna lähes valmiilla ammattikoululla vietettiin avajaisseremoniaa. Lähdimme Phnom Penhistä aamuvarhaisella kohti Sra Pouta, jotta ehtisimme paikalle aamukahdeksaksi, jolloin juhlaan palkattujen soittajien oli määrä aloittaa perinteinen musisointi. Sina oli laatinut juhlasta tarkan ohjelman ja tarjoilusuunnitelman sekä delegoinut koristelut kyläläisille niin, että seremoniateltta oli kuorrutettu ilmapalloilla jo ennen tuloamme. Myös rakennustyöntekijät olivat ylittäneet itsensä ja viimeistelleet vielä edellisen illan hämärissä yläkerran puulattian sekä tiivistäneet alakerran kivipohjan betonivalua varten. Asetimme pikaisesti värikkäät ovet oikeille paikoilleen – ja rakennus oli valmis vastaanottamaan vieraat!

Seremonia oli meille ennalta vieras, joten pälyilimme aluksi kuin epäluuloiset koirat, missä meidän odotettaisiin kulloinkin istuvan, puhuvan tai leikkaavaan punaista nauhaa. Sina katosi tervehtimään tärkeitä paikallisia viranomaisia, joita saapui kokonainen seurue. Onneksi kyläläiset tönivät ja viittoivat meitä ystävällisesti oikeille paikoillemme, ja puhe tuli pidetyksi sekä nauha leikatuksi yhdessä yhteisön edustajan ja kunnanjohtajan kanssa. Olimme aluksi huolissamme, että ennalta kirjoitettu puheemme olisi liian pitkä käännettynä, mutta kunnanjohtajan puhe päihitti sen pituuden mennen tullen. Sina käänsi jälkeen päin, että johtaja oli vain puhunut koulutuksen ja työn tarpeesta ja kiitellyt meitä sekä ammatikoulun tulevaa toimintaa luotsaavia järjestöjä. Puhe kesti kuitenkin lähes kolme varttia. Olimme ylpeitä eturivissä sitkeästi istuneista koululaisista, joiden kärsivällisyys palkittiin seremonian lopuksi yhteislauluilla ja kambodzalaisilla hampurilaisilla.

Seremonian jälkeen tuolit singahtivat pinoihin viidessä minuutissa, ja kymmenessä tontti oli tyhjä kyläläisistä. Annoimme Sinalle tilaisuuden keskustella paikalle saapuneiden avustusjärjestöjen kanssa ammattikoulun tulevasta toiminnasta samalla, kun kävimme työntekjöiden kanssa läpi jäljelle jääneet rakennustyöt. Elisalle ja Tonille tonttikäynti oli viimeinen; he suuntasivat seremoniasta suoraan Siem Reapin -bussiin. Kuukauden seikkailu alkaa olla ohi: Hilla lähtee lauantaina, Anssi jää vielä viikoksi viimeistelemään detaljeja ja ottamaan valokuvia. Ammattikoulu on kohta valmis, ja meidän pitää samalla raaskia luovuttaa se seuraaviin käsiin.