Harjakorkeus on saavutettu ja huomenna kouluun saadaan katto pään päälle. Rakennustöissä on siirrytty muurauksesta sisätilojen pariin; loppumetrit ovat siis käsillä. Tässä vaiheessa valmiusaste näyttää hyvältä perjantain seremoniaa ajatellen, vaikka paljon on vielä tehtävää ennen juhlia.
Harjannostajaisten puuhamies Sina kiersi tänään ympäri kylää kutsumassa ihmisiä pitoihin laatimallaan hienolla virallisella kutsukortilla. Kutsun mukaan seremonian ohjelmaan kuuluu ainakin joukko kiitospuheita, nauhan leikkaaminen, musiikkia ja lahjojenvaihtoa. Khmeerinkielisestä kutsusta osasimme lukea vain sanat ”Hilla” ja ”Finland”, mutta saimme Sinalta suullisen käännöksen. Vieraita odotetaan paikalle noin 150, joten pelkästään seremonian järjestämisessä on hommaa.
Rakennustöihin palkatut kyläläiset löivät meille jauhot suuhun ratkaisemalla akuutin työmaateknisen ongelman: he olivat keksineet, kuinka päästä tasoittamaan yli 5 metriä korkean takaseinän ylimmät muuraussaumat. Kyläläiset olivat rakentaneet telineet työntämällä puiset tukirakenteet läpi tiiliseinän aukoista ja tasapainoilivat nyt niillä seinän molemmin puolin. Huiman näköistä touhua!
Sunnuntaina urakoitsija oli työmaalla koko päivän järjestelemässä viimeisiä materiaalihankintoja ja sopimassa kanssamme detaljeista. Detaljikeskustelut lähtivät kuitenkin rönsyilemään, sillä urakoitsija oli silminnähden hämmentynyt saavuttuaan paikalle ja nähtyään rakennuksen harjakorkeudessaan. ”En ole koskaan nähnyt tällaista rakennusta”, oli hänen ensimmäinen kommenttinsa, jota seurasivat päänpyöritykset ja naurahtelut. Meitä huvitti epäröinti: urakoitsijahan oli käynyt läpi kaikki piirustuksemme ja hoitanut urakan täsmälleen niiden mukaan – kuinka häntä nyt voi kummastuttaa lopputulos?
Kävi ilmi, että urakoitsija ei ollut eläissään ollut mukana rakennusprojektissa, jota ei olisi toteutettu kambodzalaisen nykystandardin mukaan: 3×3-metrinen betonirunko, joka täytetään tarvittavin osin haperolla tehdastiilellä ja rapataan kauttaaltaan. Hän oli luottanut piirustuksiimme kantavasta tiiliseinästä pilastereineen, muttei pystynyt peittelemään hämmästystään nähtyään lopputuloksen. ”No, eihän Angkor Watiakaan ole rakennettu betonista”, hän naurahti lopulta, ja pääsimme rauhassa keskustelemaan porrasdetaljeista.
Kylän lapsia kiinnostavat kovasti rakennustyöt ja erityisesti ruskea muovailuvahan kaltainen rappauslaasti, jota jotkut heistä luulivat aluksi suklaaksi. Korjattuamme asian lapset kuitenkin ryhtyivät apureiksemme ja ovat auttaneet meitä töissä muutamana päivänä. Tänään palkitsimme heidän puuhansa lentopallolla, josta seurasi heti iloa sekä surua, kun leikkijöitä oli yhtäkkiä paikalla enemmän kuin yhdestä pallosta riitti jaettavaksi.
Ei kommentteja.