Aamuisella ajomatkalla Sra Pouhun ehdimme kerrata taas mahdolliset kauhuskenaariot, jotka realisoituivat ikäväksemme paikan päällä. Saavuimme paikalle 10.30 eikä betonin valannasta ollut vielä tietoakaan, paikalla olivat vain meille jo niin tutut kaksi laiskaa työntekijää, joita emme olleet vielä kertaakaan yllättäneet työnteosta. Tällä kertaa he olivat kokkaamassa ja pyykkäämässä. Omaa närkästystämme purkaaksemme kävimme tiilten valmistuspaikalla kyselemässä puolikkaiden tiilien perään. Takaisin tullessamme pyysimme yhteyshenkilöämme Sinaa soittamaan tiukkasävyisen puhelun urakoitsijalle, etteivät hommat voi jatkua tällä tavalla. Urakoitsija lupasi olla paikalla klo 13.
Sinan neuvosta olimme tuoneet paikalle kylmälaukussa virvoitusjuomia työmiehille. Ero työtahdissa oli kuin yöllä ja päivällä kun tiilenkantajille tuotiin kesken tiilien purkamisen kylmälaukku auton viereen odottamaan. Liioittelematta työtahti noin kolminkertaistui. Sina selvästi tietää mistä puhuu.
Pikaisen lounaan jälkeen palasimme paikalle täynnä tulta ja tappuraa: halusimme nähdä betonin valuvan tänään. Paikalla oli lisää miehiä ja hihat heilumassa. Kuoppia oli vielä kaivamatta ja Sinan esimerkkiä seuraten mekin tartuimme hakkuihin ja lapioihin. Itse urakoitsija ei ollut vielä paikalle ehtinyt, mutta yksi työnjohtajista sekä pari lisävahvistusta takasivat sen, ettei työmaan vakionaamoillakaan ollut varaa enää laiskotella. Kuopan kaivamisen ohella pääsimme yhdistelemään rautavapoja toisiinsa betonimuotteja varten. Työskentelyssä vallitsi mukava yhteisymmärrys eikä meille jäänyt sellainen olo, että olisimme olleet tiellä tai epätoivottuja.
Tunnit kuluivat, urakoitsija saapui paikalle, näytteli mahaansa, antoi käskyjä ja vakuutteli, että ensimmäiset valut tehtäisiin vielä tänään. Olimme päättäneet jäädä paikalle todistamaan tätä tapahtumaa välittämättä siitä kuinka myöhäiseksi se venyisi. Lisäksi toivoimme meidän läsnäolon myös kiihdyttävän työmiesten hääräämistä vaikkakin heidän esimiehensä varmasti teki siinä osaltaan parempaa työtä. Noin klo 18 kaadettiin ensimmäinen erä betonia ensimmäisen kuopan muottiin. Meidän tunnelmamme oli juhlallinen: olimme väsyneitä mutta onnellisia. Asiat eivät aina tapahdu helpolla vieraassa kulttuurissa, mutta lopulta niitä sentään tapahtuu.
Kävimme vielä nopeasti kurkkaamassa bambunsitojien päivän aikaansaanokset ja olimme taas oikein tyytyväisiä näkemäämme. Myös isäntä oli sangen hyvillään suojattiensa uudesta luomuksesta. Hänen kasvoiltaan hehkui sellainen oman työn ylpeys, johon esimerkiksi Suomessa harvemmin törmää. Maksoimme ensimmäisen valmiin ja tilasimme kolme eriväristä ovea lisää vain pienin muutoksin.
Ei kommentteja.