Lauantaina, kun muut kambodzalaiset valmistelivat hääjuhlia ja pitivät vapaapäivää, me matkasimme taas tontille. Urakkasopimuksen allekirjoitus oli sovittu aamukymmeneksi. Paikalle saapui kahdella citymaasturilla neljä ihmistä, joista kukaan ei näyttänyt duunarilta, vaikka töiden piti alkaa heti paperien kirjoittamisen jälkeen. Kysyimme asiasta ja meille vastattiin, että rakentaminen alkaisi iltapäivällä. Ilman sen suurempia muodollisuuksia nimet laitettiin papereihin, pikainen kädenpuristus, symbolinen kulaus vettä ja vastuu rakentamisesta 30 päivässä oli nyt urakoitsijalla. Näin jälkeenpäin ajatellen oli meidän kannaltamme erinomainen asia, että sopimukset allekirjoitettiin ennen kuin tarkentavia kysymyksiä alettiin esittää. Vaikka olimme tehneet urakoitsijalle selväksi suunnitelman yksityiskohdat, kookkaiden maatiilien paino oli hänelle jonkinlainen shokki. Jotta rakennusmestari ja työnjohtaja saisivat paremman käsityksen maatiilien rakennustekniikasta, kävimme tiilien valmistuspaikalla ja demonstroimme limityksiä. Tiedustellessamme uudelleen, että milloin rakentaminen todella alkaisi, meille vastattiin, että sittenkin vasta seuraavana aamuna.
Lounaan jälkeen poikkesimme kylän korinpunojien pakeilla neuvottelemassa koulun punottujen ovien valmistamisesta. Ovet jäivät urakan ulkopuolelle, sillä meillä oli erityisenä vaatimuksena, että niissä käytettäisiin paikallista perinteistä käsityötä. Hinta kohosi aluksi odottamattoman korkeaksi, joten päätimme ensin tilata vain kaksi mallikappaletta: yhden halvemman ja yhden kalliimman eri materiaaleista. Päivän päätteeksi käväisimme vielä rakennuspaikalla tervehtimässä tiilenkantajia ja livahdimme siinä sivussa siirtämään yhden tiilikasan syrjemmäksi pois perustusten kaivamisen tieltä. Olimme tyytyväisiä päästessämme hetkeksi tekemään töitä omin käsin, sillä suuri osa päivästä oli kulunut asioiden pitkälliseen selittämiseen. Suurimman osan yhteisymmärryksen puutteesta selittää kielimuuri, mutta toinen merkittävä tekijä on se, että olemme tekemässä rakennusta paikalllisille urakoitsijoille vieraalla tavalla. Törmäsimme samaan ongelmaan myös korinpunojien luona, jossa yritimme selittää, että tarvitsemme juuri tietynlaiset, itse piirtämämme ovet. Vaikka meillä kuinka oli näyttää tarkat piirustukset, silti yhteiseen ymmärrykseen pääseminen vei aikaa. Näistä kohtaamisista viisastuneina otamme koulun pienoismallin taas tulevina päivinä mukaan, mikä varmasti helpottaa työnjohtajaa hahmottamaan projektin tavoitteet.
Ei kommentteja.